Toinen päivä

Tämäkin päivä sujui jälleen Kolmannen valtakunnan jälkien parissa. Ensimmäisenä kohteena oli muistopaikka Wanseen konferenssin talo. Kyseisessä talossa pidettiin 20.1.1942 Reinhard Heydrichin, Valtakunnan turvallisuusviraston RSHA:n päällikön, isännöimä kokous, missä sihteerinä toimi eräs SS-everstiluutnantti Adolf Eichmann. Näiden kahden nimen jälkeen ei tule suurena yllätyksenä, että kokouksessa jaettiin vastuut sekä päätettiin käytännön toimenpiteet "Juutalaiskysymyksen lopulliseksi ratkaisuksi Euroopassa". Alla olevassa kuvassa on huone, jossa kyseinen kokous pidettiin.

SS-miehistä puheenollen toki Kolmannessa valtakunnassa heidän katsottiin eliittijoukon jäseninä ja kansakunnan esikuvina tarvitsevan idyllistä kotielämää varten mukavat asunnot rauhaisalla alueella. Toverillisuus-asutussuunitelman merkeissä SS alkoi 1937 rakentaa 600 taloa Grunewaldiin.

Talojen tuli olla "yksinkertaisia ja tosia, samalla kuitenkin säädyllisiä ja arvokkaita". Rakennukset olivat omakoti-, pari- ja terassi-/kerrostaloja. Alla upseereille tarkoitettuja omakotitaloja.

Täällä on koululaisilla retkipäivät meneillään, ja kaikissa tunnetuimmissa muistokohteissa ja museoissa on valtavat laumat häliseviä pentuja, jotka myös täyttävät asemat ja junat. Argh! Alla vähemmän - minua - häiritsevää toimintaa amerikkalaisten lahjoittamalla muostomerkillä Liittoutuneiden museon vieressä.

Päiväretken päätteeksi kävin Olympiastadionin kellotornissa. Torni ei ole enää alkuperäinen, sillä britit räjäyttivät sen 1947. He olivat kovin vainoharhaisia kaikkeen natseihin liittyvään peläten niistä muodostuvan uusnatsien palvontapaikkoja.

Tässä tapauksessa oli kuitenkin turvallisuusseikat takana, sillä Puna-armeija sytytti tornin vahingossa tulee sodan lopulla. Torni rakennettiin uudelleen 1962, ja sieltä on hyvät näkymät mm. Maifeld-kentälle, jossa Kolmannen valtakunnan aikana pidettiin 400.000 hengen massatapahtumia, sekä sen takana olevaan Olympiastadioniin.

Ennen lähtöä Olympiastadionilta kohti hotellia piti haukata hieman välipalaa. Berliinissä kun ollaan, niin sapuskana tietenkin currywursti sämpyläisen ja paikallisen oluen kera. Mieli iloinen ja pirteä, selkää särkee tavaroiden roudaus, jalkapohjat hellät, ensimmäinen rakko vasemman jalan varpaassa ja oikeaa polvea vihloo :)