Aamulla kentällä luin netistä, että Hampurin ja Bremenin lentokentät olivat suljetut Islantilaisen tulivuorentuhkan takia, ja Berliinin kentätkin olivat sulkemisuhan alla. Kone kuitenkin lähti sekä pääsi perillekin, ja ystäviltäni saaduista viesteistä päätellen lento tapahtui juuri oikeaan aikaan. Herätessäni aamulla 03.45 ei mielessä kuitenkaan ollut suurta hurraahuutoa hyvästä ajoituksesta - päinvastoin, kuinka joku voikin olla niin nero, että haluaa vapaaehtoisesti herätä parhaaseen uniaikaan...
Berliinin päästyäni suu kuitenkin vääntyi hymyyn astellessani iloisena suosikkikaupunkini katuja.
Päivälle ennakolta suunnittelemani kohde vei kuitenkin hymyn ja iloisen mielen pois, sillä suuntasin Sachsenhausenin keskitysleirimuseoon ja muistopaikkaan. Leiri sijaitsi Berliinin pohjoispuolella Oranienburgin pikkukaupungissa, ja toki tämänkin leirin porttia koristi irvokkaasti Työ vapauttaa -lausahdus.
Sachsenhausen ei ollut tuhoamisleiri, mutta silti sielä murhattiin kymmeniä tuhansia ihmisiä. Kaiken kaikkiaan natsien aikaan Sachsenhauseniin joutui n. 200.000 ihmistä; juutalaisia, sotavankeja - erityisesti venäläisiä, homoja, "antisosiaalisia", pappeja, kommunisteja sekä Hitlerin henkilökohtaisia silmätikkuja.
Leirillä oli kova kuri niin vangeilla kuin vartijoilla. Sijaitsihan leirin vieressä keskityleirien tarkastajan toimisto, ja siellä kaikki uudet säännökset ajettiin sisään sekä moni uusi vartija sai koulutuksensa.
Lerin sisällä oli erityisleiri, Gestapon vankila, jossa oli myös omat hirsipuut...
Natsien jälkeen leiristä tuli Neuvostoliiton erikoisleiri, jonne vangittiin 60.000 saksalaista. Näistä ainakin 13.000 kuoli.
Museon alueella on vain muutama vankiparakki jäljellä. Tuhoutuneita parakkeja ovat kuvanneet kivipaadet, joiden päälle uhrien omaiset ovat tuoneet kiviä. Nyt osa paaseista oli poistettu ja paljon aluetta aitojen takana, sillä museoaluetta uudistetaan laajalti.
Keskitysleirimuseokäynnin - joka ei ollut ensimmäiseni, eikä myöskään ensimmäinen kertani Sachsenhausenissa - jälkeen oli aika palata Berliiniin mukavampiin puoliin. Vaikka tällä reissulla kohdelistalla on melkein puolet vähemmän tutustuttavaa kuin edelliskerralla 2008, niin innostuin illalla kauniissa viistävässä valossa vielä kuvaamaan kohteita Alexanderplatzilta valtiopäivätalolle. Vaikka kuljin jopa kolmasosan matkasta bussilla, on päivän ruumiillisessa tuloskortissa merkintöinä hellät jalkapohjat sekä särkevä oikea polvi.
Iltakuvia en tähän juttun laita kuin yhden terassikuvan. Kävin loppuiltapäivästä tv-tornissa 203 metrin korkeudessa olevassa nälöalakerroksessa, ja alkuillasta sitten olusella tornin juurella. Tornista otetut kuvat vaativat enemmän käsittelyä, sillä ne on otettu lasin läpi; jätänpä ne siis kotiaskareisiin.
2 kommenttia:
Hyvin näyttää iPad:llä pystyvän bloggaamaan!
Jep, ja Fahrinfo Berlin -ohjelmalla on helppo matkata julkisilla; sen kun sanoo, että tästä paikasta - minkä ohjelmaa katsoo gps:stä - haluttuun paikkaan. Sitten vaan lukee ja seuraa selkeitä ohjeita näytöltä.
Terveiset terassilta Olympiastadionin vierestä - 3G pelittää hyvin!
Lähetä kommentti